Joulutraditioita

Tuolla tontillla vietämme toisen joulun nyt peräkkäin. Tai ainakin on tarkoitus. Me olemme nimittäin miehen kanssa viettäneet yhteisiä jouluja summittaisesti laskettuna 32 ja niihin on muutama joulutraditio liittynyt , siis varsinkin siihen joulunalusaikaan. Pettämättömin niistä traditioista on joulumarttyyri,joka voi osua kenelle perheenjäsenelle vain,mutta edellytyksenä on kyllä sen verran ikää ja vastuuta,että stressaantuu ja viheliäistyy kaikista jiillä alkavista  hommista sekä tuntee suuresti uhrautuneensa,mitä ei kukaan huomaa. Tämä sitten johtaa seuraavaan traditioon eli jouluriitaan. Sen ainekset ovat väsymyksessä, erilaisissa tärkeysjärjestyksissä ja ylipäänsä joulujännityksessä. Joulujännitys saattaa taas johtaa joulutautiin,mikä lievimmillään aiheuttaa kuopukselle kuumetta, suurempana operaationa taas Miehen sairaalareissun ,kuten viime jouluna. Ehti kyllä 150 kilometrin päästä takaisin jouluaterialle.  Kaikenlaisia versioita on koettu siitä välistä, oksentelun yläsängystä alas jouluiltana ja ambulanssin perässä juoksentelun yöpaitasillaan pitkin pihaa jouluyönä...

Joulumarttyyriin tai jouluriitaan on aineksia kahdessa viimeisessä kuvassa. Siihen on keksitty ratkaisu leipomisen ulkoistamisena esikoistyttärelle,jonka piparkakkutalot eivät lenkota kaikkiin mahdollisiiin suuntiin.

Mutta miksi jaan näitä joulutraditioita tässä? Siksi,että kaikesta huolimatta jossakin hetkessä joulua on rauha ja tyytyväisyys vallinnut. Ja jollei vallitse, älä huoli, joulu on nopeasti ohi!

Kauniin ja houkuttelevan ahdistus?

Kuva netistä

Osuinpa kuluneena lauantaina kuulemaan nelihenkisen perheen kommunikointia Tukholman Gamla Stanin eräässä pienessä, houkuttelevassa lelu-, kirja- ja askartelukaupassa. Lapset olivat iältään 6-8 vuotiaita, eivät siis ihan pieniä enää. Heti liikkeeseen astuttuaan isä tuhahti ja kääntyi kärsimättömästi kannoillaan takaisin ulos. Lapset näkivät kaikenlaista kaunista, josta oli mahdotonta pitää sormiaan erossa. Äiti hoki hermostuneena tauotta kieltojaan,ettei saa mihinkään koskea vahvimpana argumenttina, että poika oli pudottanut joskus kotonakin kaleidoskoopin. Tätä jatkui noin 15 minuuttia isän käydessä välillä ovella hoputtamassa perhettään pois ja kieltelemässä koskemasta. Mitäs tästä opin? Kaunis ja houkutteleva ahdistaa? Negatiivinen kasvatus ei olekaan kuollut,kuten luulimme curlinganhemmuuden takia? Jos olet joskus jotain pudottanut, et saa koskaan koskea mihinkään?  Rauhallinen, aurinkoinen aamu yhdessä maailman kauneimmista paikoista sai nuo vanhemmat noin kireiksi. En todellakaan tahtoisi olla paikalla,kun heillä on oikeasti vaikeaa. 

Ettei olisi tabuja?

Jos on elänyt siinä harhaluulossa tässä vapautuneessa maassa rumien tatuointien ympäröimänä,ettei tabuja olisi enää,von vinkata erään keinon,jolla saa häkellytettyä ihmisiä. Jollet kuulu kaljupäiden kerhoon,joka kokoontuu mm. Meilahden syöpäklinikalla, voit ihan itse ajaa hiukset pois ja katsoa kanssaeläjien reaktioita. Toimii parhaiten mikäli olet nainen, yli 45v ja normikansalaisen näköinen muuten. Liikenne välillä pysähtyy ja kauhistus leviää kasvoille. Välillä sitä kestää paremmin kuin välillä. Ne ovat kuitenkin vain hiukset.

Down-lapsi tuli taloon

http://www.hs.fi/paivanlehti/18042013/elama/Down-lapsi+tul
i+taloon/a1366209231918Tämä juttu herätti monia ajatuksia. Alkujärkytyksestä minulla ei ole kokemusta,koska olen lapsen saanut valmiina,kehitysvammoineen kaikkineen.Olisin varmasti järkyttynyt,jos olisi tullut myöhemmin lisää vammoja. 
Näkyvätkö kvihmiset yhteiskunnassa? Mun elinpiirissä näkyvät,mutta voisivat näkyä enemmänkin. Toisaalta tunnistanko kaikkia? Onko tarpeen tunnistaa? 
Jutussa hämmensi käsitys,että down syndrooma-nuori voisi suorittaa yo-tutkinnon ja jopa siitä eteenpäin. Suomessa ei ainakaan pysty johtuen nimenomaan älyllisestä kehitysvammaisuudesta.

pahanlaatuinen

"Se on pahanlaatuinen."
Sairaala, kirurgi, ystävähoitajan itku,lamaannus. Kuvia, määritelmiä,  opiskeltavia ohjeita, kuvotus.
Lapsille kertominen, kertominen isommissa ja pienemmissä yhteyksissä. Syvällä tunne,ettei asia voi minuun liittyä.
Totteleminen, siirtyminen putkeen. Kipu, rujous, särky.Karkaan tästä kropasta.
En ole reipashillittykärsivällinen potilas. Olen muistamatontyhmästivitsailevalyhytpinnainen potilas, ainakin välillä. Samaan aikaan näen ja huomaan,kuinka paljon vaikeammin voisi olla.

Rintasyöpäleikkauksesta 2kk ja 1 päivä

Kuva Edward Hopper