sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Joulutraditioita

Tuolla tontillla vietämme toisen joulun nyt peräkkäin. Tai ainakin on tarkoitus. Me olemme nimittäin miehen kanssa viettäneet yhteisiä jouluja summittaisesti laskettuna 32 ja niihin on muutama joulutraditio liittynyt , siis varsinkin siihen joulunalusaikaan. Pettämättömin niistä traditioista on joulumarttyyri,joka voi osua kenelle perheenjäsenelle vain,mutta edellytyksenä on kyllä sen verran ikää ja vastuuta,että stressaantuu ja viheliäistyy kaikista jiillä alkavista  hommista sekä tuntee suuresti uhrautuneensa,mitä ei kukaan huomaa. Tämä sitten johtaa seuraavaan traditioon eli jouluriitaan. Sen ainekset ovat väsymyksessä, erilaisissa tärkeysjärjestyksissä ja ylipäänsä joulujännityksessä. Joulujännitys saattaa taas johtaa joulutautiin,mikä lievimmillään aiheuttaa kuopukselle kuumetta, suurempana operaationa taas Miehen sairaalareissun ,kuten viime jouluna. Ehti kyllä 150 kilometrin päästä takaisin jouluaterialle.  Kaikenlaisia versioita on koettu siitä välistä, oksentelun yläsängystä alas jouluiltana ja ambulanssin perässä juoksentelun yöpaitasillaan pitkin pihaa jouluyönä...
Joulumarttyyriin tai jouluriitaan on aineksia kahdessa viimeisessä kuvassa. Siihen on keksitty ratkaisu leipomisen ulkoistamisena esikoistyttärelle,jonka piparkakkutalot eivät lenkota kaikkiin mahdollisiiin suuntiin.
Mutta miksi jaan näitä joulutraditioita tässä? Siksi,että kaikesta huolimatta jossakin hetkessä joulua on rauha ja tyytyväisyys vallinnut. Ja jollei vallitse, älä huoli, joulu on nopeasti ohi!