tiistai 4. joulukuuta 2012

Kiltteys

Rosa Meriläinen kirjoitti viime viikolla kiltteydestä. Sitä lainailtiin facebookissa. Hmm... ei ole kiltteys ihan noin simppeli juttu.
Kiltteys on aliarvostettua. On mukavaa,kun voi joskus olla jollekin kiltti, on mukavaa,kun joku on minulle kiltti.
Kiltteys ei ole itsensä unohtamista, marttyyriutta,uhrautumista. Jos on vasten tahtoaan kiltti,vastentahtoisuus pyrkii ulos passiivisena aggressiona. Tähän naisvaltaisella työpaikalla välillä törmasi. Samoin liian kiltin ihmisen on vaikea hyväksyä toisen itsetietoisuutta tai avointa tahtoa. Silloin iskee mitätöinnin halu.
Mutta miksi ihmeessä korostaa, ettei olisi kiltti tai ei haluaisi kasvattaa tytöistään kilttejä? Kiltiksi nujerrettuja naisia emme tyttäristämme tietenkään halua,mutta emme myöskään öykkäröiviä komentelijoita. Aidosti kiltti osaa pienin elein auttaa ja ilahduttaa, sekä myös todeta tarpeen tullen,ettei valitettavasti voi auttaa.
Itse olen välillä kiltti ja välillä en. Näin olen ilokseni huomannut tyttärienikin olevan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti